Onko tästä varmasti apua? Ei kai tästä haittaakaan ole?
(Tämä teksti koskee sekä eläinten että ihmisten hoitamista.)
Lähdetään simppelistä faktasta liikkeelle: kaikenlainen hoitaminen, olipa kyse ihmisistä tai eläimistä, on aina hyöty-haittasuhteen puntarointia. Tämä koskee aivan kaikkea tekemistä aina hieronnasta, laserhoidosta, verikokeenotosta lääkityksiin ja vaativaan kirurgiaan asti. Eli erilaiset tutkimus- ja hoitotoimenpiteet aloitetaan sillä perusteella, että niistä on suuremmalla todennäköisyydellä suurimmalle osalle merkittävästi enemmän hyötyä kuin haittaa. Toisin sanoen: jos ei hyväksytä minkäänlaisten haittavaikutusten / komplikaatioiden mahdollisuutta, ei kukaan (eläin)hoitoalan, kuntoutuksen tai (eläin)lääketieteen ammattilainen voi tehdä yhtään mitään. Kaikkia valittavasti voida auttaa / saada terveiksi, vaikka kuinka haluttaisiin.
Nykyinen digimaailma on varsin hanakka arvostelemaan ja nostamaan ihmisiä tikun nokkaan, milloin mistäkin asiasta. Osansa saavat myös lääkärit, eläinlääkärit, hoitajat, kuntoutus jne. Varsinkin eläinlääkäreiden osalta arvostelu on ajoittain niin hurjaa, että ihmetellä saa kuinka sitä jaksaa.
Tohtori googlessa, puskaradiossa ja mediassa komplikaatiot ja kauhukertomukset nostetaan mielellään esille. Tohtori google tuntuu tekevän (eläin)lääketieteen ammattilaisen jokaisesta koulutustautaan katsomatta. Virallisia ammattilaisia arvostellaan huolimattomina ja hutiloivina tyyppeinä vaikka itse asiassa on toimittu hoitokäytäntöjen mukaisesti. Valitettavasti kaikki ei mene aina niin kuin Strömsössä, vaikka oltaisi kuinka osaavia ja huolellisia. Verinäytteenotossa neula voi osua hermoon, kortisonipiikistä tulla infektio niveleen, hieronnasta mustelma, tulehduskipulääkkeestä vatsahaava, selkäkipuiselle annetut jumpat pahensivatkin kipua vaikka suurimmalla osalla helpottavat jne. Myös inhimillisiä virheitä ja erehdyksiä tapahtuu, koska ihmisistä on kyse ja henkilökohtainen elämäntilanne vaikuttaa automaattisesti. Ja vaikka kaikki tehtäisiin hoidollisesti oikein, joskus on vaan niin, että sitä märkäkohdun saanutta koiraa ei pystytty kaikista hoitotoimenpiteistä huolimatta pelastamaan, vaikka naapurin koira saman vaivan vuoksi hoidettuna saatiinkin elämänsä kuntoon.
Tuumaillaanpa tässä kahden eri henkilön polven eturistissideleikkausta kahdessa kuvitteellisissa tapauksissa:
Potilas A: Potilas meni sairaalaan, anestesia sujuin ongelmitta, leikkaus sujui ongelmitta, kipulääkitys toimi, kuntoutus lähti käyntiin ja eteni normaalin protokollan mukaan ja vähitellen potilas pääsi palaamaan normaaleihin aktiviteetteihinsa.
Potilas B: paikallispuudutuksen kanssa on ongelmaa leikkauksen alkaessa, polvi operoidaan, leikkauksen jälkeen kipulääkitys ei tunnu tehoavan. Kuntoutuksessa polvi ei ala ojentua normaalin aikataulun mukaisesti, kivut edelleen tähtitieteelliset. Kuntoutuksessa siirrytään protokollan mukaisesti vähitellen voimantuottoa kehittäviin harjoitteisiin ja yhden harjoitteen aikana eturistiside napsahtaa uudelleen poikki. Lääkärikäynnillä todetaan, että kivun syy on mahdollisesti hermovaurio polven seudussa ja että ristiside on leikattava uudelleen.
Mitäpä luulette, kummasta tapauksesta kirjoitetaan ja kumpi saa enemmän näkyvyyttä? Saako tapauksessa A ammattilaiset palautetta hyvin sujuneesta hoitopolusta? Entä tapauksessa B, mitäpä luulette, millaiset arvostelumyllyn ammattilaiset saavat?
Joskus arvostelu on paikallaan ja huolimattomuuttakin ajoittain ilmenee mutta ei suinkaan aina. Joten käydään läpi vielä tarkemmin tapaus B. Leikkasiko lääkäri huolimattomasti? Ei, hän oli alansa pitkän linjan ammattilainen. Kyseisellä asiakkaalla tietyn hermon kulku oli poikkeuksellinen muuhun väestöön nähden ja tästä syystä hermo vaurioitui leikkauksen yhteydessä. Myös jännesiirteen operoiminen ja kiinnittäminen onnistui tilanteessa täysin normaalisti. Entäpä kuntoutus? Oliko jumppari kokematon / uhkarohkea ja eteni liian nopeasti voimaharjoitteisiin? Ei, jumppari oli alansa ammattilainen ja kuntouttanut vuosien aikana lukemattomia eturistisiteitä. Jumppari eteni täysin normaalin protokollan mukaan eikä edennyt liian nopeasti. Eturistiside tehdään siis yleensä jännesiirteestä, eli polvilumpiojänteen tai takareiden jänteen täytyisi polvessa ymmärtää alkaa toimittaa nivelsiteen tehtävää. Aina näin ei jostain syystä tapahdu. Ja mikäli siirre ei kestä normaali kuntoutusprotokollaa, ei se olisi tullut kestämään myöskään pidemmän päälle normaalia raajan käyttöä. Joten yhteenveto: ammattilaiset tekivät tässä tapauksessa hommansa niin hyvin kuin osasivat ja siitäkin huolimatta lopputulos ei ollut toivotunlainen. Shit happens…
Jos jollekin tutulle kävisi näin, menisitkö eturistisideleikkaukseen? Jos vielä itse menisit, tiedät varmaan jonkun, joka vastaavan jälkeen ei menisi tai kertoisi tätä kauhutarinaa leikkausjonossa olevalle. Jos kuitenkin mietitään isommassa kuvassa, onko valtaosa eturistisideleikkauksista tapauksia A vai tapauksia B? Niinpä… Tieteen näkökulmasta: one case is not an evidence. Entäpä pitäisikö tapaus B:n vuoksi jättää nyt sitten varmuuden kaikki eturistisideleikkaukset tekemättä?
Ajallisen sattuman mahdollisuus tulee myös muistaa. Ihmiset mielellään vetävät varmoja syy-seuraussuhteita mutu-pohjalla. Esim, jos alkaa jalkaan säteilevä selkäkipu, luultavasti miettii, mistä se johtuu: nukuinko huonossa asennossa, vaihdoinko renkaita, olisikohan se ollut se viime viikon hieronta jne. Olipa kyse sitten aivoverenkierron häiriöstä tai vaikka välilevyn pullistumasta, on vaivoja ja sairauksia, jotka voivat tulla tietyllä ajanhetkellä myös riippumatta siitä mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä.
On syytä muistaa, että pääosa sekä ihmisten että eläintenhoitotyötä tekevistä ovat kunnianhimoisia ja pyrkivät tekemään parhaansa suurella sydämellä. Henkilökohtaisuuksiin menevä paskamyrsky somessa ei paranna asioita, eikä vähennä ajoittain erilaisissa hoidoissa ilmeneviä komplikaatiota. Sen sijaan koko ajan lisääntyvät somemyllyt ja kaikenlainen ryöpytys voivat olla iso riski sille, että aletaan keskittyä ylikorostetusti virheiden välttelyyn = jätetään asioita tekemättä, jotta ei tehdä ainakaan virhettä. Asiakkaat voivat somessa haukkua ja mustamaalata ammattilaisia sekä ajoittain hieman vielä värittää tapahtumia todellisuudesta. Voivatko ammattilaiset esittää julkisesti oman näkemyksensä tilanteesta: eivät, koska yksityisyydensuoja. Tässä kohtaa voisi vilkaista eläinlääkäreiden itsemurhatilastoja ihan kv-mittakaavassa ja vaikka Suomen mittakaavassa eläinlääkäreiden ja yleisesti hoitoalan työuupumustilastoja. Syitä on toki monia, mutta jatkuvasti kasvavat vaatimukset, arvostelu ja valitukset sekä jopa henkilökohtaisuuksiin menevä haukkuminen tai vihapuhe eivät tilannetta helpota, eivätkä lisää työssäjaksamista tai alan veto- tai pitovoimaa.
Ja mitenkäs oma tontti?
Usein asiakkaat kyselevät, että auttaako tämä ja ei kai tästä haittaakaan voi olla. Jälleen ollaan hyöty-haittasuhteen puntaroinnissa. Sekä osteopatiassa että naprapatiassa hyödynnetään paljon erilaisia manuaalisia hoitotekniikoita. Manuaaliset hoidot (erilaiset käsittely: hieronta, fasciakäsittelyt, mobilisaatiot, manipulaatiot jne.) ovat lähtökohtaisesti turvallisia hoitomuotoja ja vakavammat haitat ovat harvinaisia. Erilaiset käsittelyiden yleisin haittavaikutus on, että kipu voi joksikin aikaa pahentua ja kudokset voivat olla käsittelystä aristavat. Tämän varmaan moni itsekin todennut vaikkapa hieronnan tai kiropaktikolla käynnin jälkeen, kun muutaman päivän kroppa aristava tai selkäkipu aluksi muutamaksi päiväksi ärtynyt.
Toisaalta se on myös usein oletettavaa, jos jokin kohta on ollut pitkään jumissa. Otetaan esimerkiksi nilkkanivel, jonka liike on ollut pidemmän aikaa rajoittunut. Kun nilkka käsitellään liikkeelle, nilkan liikerata kasvaa = pohjelihakset joutuvat pitkästä aikaa eri tavalla hommiin. On siis todennäköistä, että pohjelihakset alkuun uudenlaisesta aktivaatiosta kipeytyvät, samoin nilkka saattaa hieman palautunutta liikerataa ihmetellä. Näin ollen hoidossa ei ole myöskään mennyt mitään ”pieleen”, vaikka nilkka ja pohjelihakset lähipäivinä hieman kipeytyisivätkin.
Moni mieltää naprapatian tai osteopatian pelkäksi käsittelyksi. Varsinkin ihmisten hoidon vastaanotolle tulee paljon asiakkaita suoraan ilman lääkärissä käyntiä. Olipa käyty lääkärissä tai ei alkuhaastattelu ja tutkiminen ovat iso osa ammatillista osaamista ja näin ollen veloitettavaa työaikaa. Vaikkapa akuutin välilevyn pullistuman kohdalla työ on myös ohjausta ja neuvontaa (mitä teet, miten seuraat, milloin lääkärin), sillä oireettomaksi todellista akuuttia pullistumaa on mahdotonta yhdellä kertaa saada.
Asiakkailla oli toive saada yksinkertainen selitys vaivan syystä sekä kyllä-ei vastauksia kysymyksiinsä. Äkkiseltään ajattelisi, että mitä enemmän opiskelee sitä varmempia vastauksia voisi näin kuntoutuksen osalta antaa. Valitettavasti homma on mennyt täysin päinvastoin: vastavalmistuneena fysioterapeuttina maailma oli mustavalkeampi ja kyllä ei vastauksia tarjolla (näistä asiakkaat pitävät ja varmat vastaukset tuntuvat lisäävän asiakkaiden mielissä uskottavuutta). Kuitenkin, mitä enemmän on opiskellut asioita, sitä vähemmän voi antaa mustavalkeita vastauksia ja yksinkertaisia selityksiä vaan joutuu pohdiskelemaan erilaisia vaihtoehtoja ja tyytymään siihen, että on paljon asioita, joista ei ole vielä riittävästi tutkimusta. Ja sama koskee muitakin ammattilaisia: aina ei löydy syytä tai selitystä, ennuste on vain ennuste ja harvinaisimmissa vaivoissa on vaikea antaa edes sitä ennustetta, kun ei ole riittävästi tietoa.
Asiakkaiden odotukset ja vaatimukset ovat omankin työuran aikana kasvaneet. Vaikka olisi aivan mahtava juttu saada jokainen kerralla kuntoon, varmaa apua ei näissäkään hommissa voi luvata. Myöskään vuosia jatkuneita vaivoja ei voi läheskään aina yhdellä käynnillä ratkaista. Pääsääntöisesti myös asiakkaan omilla tekemissä ja tekemättä jättämisillä on iso merkitys kuntoutumisessa. Siltikin mm. näitä kommentteja: ”maksan vasta sitten, jos tästä on apua” aika ajoin tulee.
Yhteenvetona
Kaikenlaiseen eri ammattialojen hoitamiseen liittyen: vaikka asiakkaiden vaatimukset kasvavat sekä ihmisten että eläintenhoidossa, ei tästä tympeästä faktasta pääse mihinkään: hoitaminen on yhä edelleen hyöty-haittasuhteen puntarointia eikä 100% onnistuneita hoitotuloksia voi luvata / saavuttaa. Kuten sanottua shit happens vaikka olisi toimittu ammatillisesti täysin oikein ja kaikkien hoitokäytäntöjen mukaan. Ja edelleen: merkittävästi suurin osa hyötyy eikä komplikaatioita tule. Kaikenlainen hoitamiseen liittyvään työhön kuuluu epävarmuuden sietoa, koska siihen 100% tuloksiin ei ikinä pääse vaikka opiskelisi kuinka ja vaikka olisi miten paljon työkokemusta tahansa ja vaikka olisi millaista julkista somelynkkausta. Ja kyllä, tehdystä työstä ja käytetyistä välineistä & tarvikkeista on veloitettava hoitotuloksesta riippumatta. Vai olisiko sulle ok, jos sun palkka jätettäisiin maksamatta tekemästäsi työstä, kun lopputulos ei ollut pomon ja asiakkaan odotusten, toiveiden ja tavoitteiden mukainen?
Muistathan, että lähtökohtaisesti sekä hoitoalan että eläintenhoitoalan ammattilaiset toimivat sinun / lemmikkisi parhaaksi <3
